?

Log in

 
 
09 April 2014 @ 06:21 pm
 

palasin nyt iltapäivällä lukemaan mun aamulla kirjoittaman merkinnän, ja mietin sitä, kuinka mun kirjoituksia verhoaa yleensä voimakas surumielisyys, jonka hyväksyn sitä tuntiessani, mutta olen myös hirvittävän kriittinen - kiittämättömyyteen asti.
olenko mä edes kertonut, mitä v on? miksi pidän siitä?

se on kaunis sellaisella tavalla, joka ei roihua roviona, vaan on kuin syvä lampi, viileää vettä kallioilla, pinta jonka tahtoo saada värähtelemään. sen silmät on vihreät ja vaihtaa väriä pitkin päivää, öisin ne on tummat kuin meri yöllä, iltaisin sammaleenvihreät, aamuisin kuin öljyväri joka saatiin käyttöön vasta toisella maalauskurssilla; viridian green, kirkkaat. mun halauksessa se on hirveän kapea ja toisinaan istun sen syliin hajareisin ja nauran kun olen kuin sellainen liian suuri koira joka kuvittelee silti mahtuvansa syliin. se pyörittää sormensa aina mun hiuksiin, ja joskus kun makaan sängyssä se juoksuttaa sen sormea pitkin mun selkärankaa, piirtää kuvia mun lapaluille, ja silloin mun läpi värisee pieni sähkövirta, lämpö mun alavatsaan.
jos se vetää mut voimalla lähelleen, oon sulaa vahaa. kun se tulee kylpyhuoneesta sänkyyn, se tuoksuu männyltä ja makealta.
kun kyselen kuin lapsi, se osaa vastata. se osaa diagnisoida sairaudet sairaalasarjoissa kesken jakson, se osaa rakentaa vahvistimen, se ymmärtää fysiikkaa ja kemiaa tavalla jota mä en koskaan edes yrittänyt, se voisi opiskella lähes mitä tahansa menestyksekkäästi, se osaa piirtää mitä vaan. sen sormet on pitkät ja kapeat kuin liskolla, ja se rakentaa niillä koruja uskomattomalla tarkkuudella, se piirtää kirjaimia huvikseen, etsii täydellistä, kirjan avatessa se joskus nauraa sille kuinka kaukana teksti on sivun reunasta.
sen äly on terävää ja monimutkaista, ja mietin usein kuinka meillä täytyy olla kuuluisa 30 pisteen kuilu, enhän mä saa kuin säälittävät 112 pistettä - ja silti se väittää, että mun täytyy olla paljon älykkäämpi kuin sanon, että mä olen, että mä olen älykäs. ja samassa turhamaisuudessa kuin minä se pitää älykkyyttä tärkeänä. sen kanssa mun ei tarvitse hävetä sitä, leikkiä pyhää.
se on utelias, tiedonhaluinen, ja arvostaa kauneutta. se rakastaa eläimiä kuten minä. se pitää makaaberista ja oudosta. haluttaisiin kumpikin kodista wunderkammer, kartano täynnä outoutta ja vanhoja tavaroita. kuulutaan kumpikin johonkin toiseen aikaan, toiseen kaupunkiin.
se tekee paljon työtä, se on lahjakas, mä tiedän että se tulee menestymään. oon ylpeä siitä, ja mulle tuottaa onnea jos saan sen kannustettua uskomaan, että se pystyy mihin vain. mä tiedän että se pystyy.
se on uskomattoman kiltti mulle. se pitää musta huolta kun tarvitsen sitä, ja silloinkin kun selviäisin yksin. se kantaa painavimmat ruokaostokset ja nauraa kun sanon että olen kamala ja laiska, ja mä nauran liikuttuneena kun tulen usein siivottuun kotiin jossa tuoksuu tuore, sen leipoma leipä.
se ei pelkää mun hulluutta, säikähdä mun surua. se ymmärtää mun surua, koska se on tuntenut samankaltaista.
nauretaan paljon, se on tärkeää. uskallan olla kuin klovni sen edessä. ja yleensä olenkin. mun toiveeksi jääkin vain, että olen muutakin.

Tags:
 
 
 
Agarinakatoavaisuus on April 9th, 2014 07:14 pm (UTC)
tää oli todella kaunista luettavaa. te ootte kauniita.
Taru: we call them cigarette burnsvalesunnuntai on April 10th, 2014 11:35 am (UTC)
ihanasti sä kirjotat tosta tytöstä! toivottavasti teil on onnee paljon nyt ja tulevaisuudessa
eurooppa on April 11th, 2014 04:45 am (UTC)
mä vaan sanon että kun luin tämän tuli sellainen olo että oisinpa sun tyttöystävä.
Leenajunatarinoita on April 14th, 2014 10:29 pm (UTC)
<3
vesiheinikkivesiheinikki on November 13th, 2014 06:32 pm (UTC)
harvoin oon ollut yhtä iloinen jonkun puolesta kuin silloin kun sun statuspäivityksistä pystyi jo selkeesti tulkitsemaan että seurustelette. kun oli lukenut täältä kuinka ikävä sun oli olla yksin, olin vaan niin tosi tyytyväinen. ootte yks mun lempipari ja shippaan teitä ihan kybällä.