?

Log in

emilia // ruby
09 April 2014 @ 06:21 pm

palasin nyt iltapäivällä lukemaan mun aamulla kirjoittaman merkinnän, ja mietin sitä, kuinka mun kirjoituksia verhoaa yleensä voimakas surumielisyys, jonka hyväksyn sitä tuntiessani, mutta olen myös hirvittävän kriittinen - kiittämättömyyteen asti.
olenko mä edes kertonut, mitä v on? miksi pidän siitä?

se on kaunis sellaisella tavalla, joka ei roihua roviona, vaan on kuin syvä lampi, viileää vettä kallioilla, pinta jonka tahtoo saada värähtelemään. sen silmät on vihreät ja vaihtaa väriä pitkin päivää, öisin ne on tummat kuin meri yöllä, iltaisin sammaleenvihreät, aamuisin kuin öljyväri joka saatiin käyttöön vasta toisella maalauskurssilla; viridian green, kirkkaat. mun halauksessa se on hirveän kapea ja toisinaan istun sen syliin hajareisin ja nauran kun olen kuin sellainen liian suuri koira joka kuvittelee silti mahtuvansa syliin. se pyörittää sormensa aina mun hiuksiin, ja joskus kun makaan sängyssä se juoksuttaa sen sormea pitkin mun selkärankaa, piirtää kuvia mun lapaluille, ja silloin mun läpi värisee pieni sähkövirta, lämpö mun alavatsaan.
jos se vetää mut voimalla lähelleen, oon sulaa vahaa. kun se tulee kylpyhuoneesta sänkyyn, se tuoksuu männyltä ja makealta.
kun kyselen kuin lapsi, se osaa vastata. se osaa diagnisoida sairaudet sairaalasarjoissa kesken jakson, se osaa rakentaa vahvistimen, se ymmärtää fysiikkaa ja kemiaa tavalla jota mä en koskaan edes yrittänyt, se voisi opiskella lähes mitä tahansa menestyksekkäästi, se osaa piirtää mitä vaan. sen sormet on pitkät ja kapeat kuin liskolla, ja se rakentaa niillä koruja uskomattomalla tarkkuudella, se piirtää kirjaimia huvikseen, etsii täydellistä, kirjan avatessa se joskus nauraa sille kuinka kaukana teksti on sivun reunasta.
sen äly on terävää ja monimutkaista, ja mietin usein kuinka meillä täytyy olla kuuluisa 30 pisteen kuilu, enhän mä saa kuin säälittävät 112 pistettä - ja silti se väittää, että mun täytyy olla paljon älykkäämpi kuin sanon, että mä olen, että mä olen älykäs. ja samassa turhamaisuudessa kuin minä se pitää älykkyyttä tärkeänä. sen kanssa mun ei tarvitse hävetä sitä, leikkiä pyhää.
se on utelias, tiedonhaluinen, ja arvostaa kauneutta. se rakastaa eläimiä kuten minä. se pitää makaaberista ja oudosta. haluttaisiin kumpikin kodista wunderkammer, kartano täynnä outoutta ja vanhoja tavaroita. kuulutaan kumpikin johonkin toiseen aikaan, toiseen kaupunkiin.
se tekee paljon työtä, se on lahjakas, mä tiedän että se tulee menestymään. oon ylpeä siitä, ja mulle tuottaa onnea jos saan sen kannustettua uskomaan, että se pystyy mihin vain. mä tiedän että se pystyy.
se on uskomattoman kiltti mulle. se pitää musta huolta kun tarvitsen sitä, ja silloinkin kun selviäisin yksin. se kantaa painavimmat ruokaostokset ja nauraa kun sanon että olen kamala ja laiska, ja mä nauran liikuttuneena kun tulen usein siivottuun kotiin jossa tuoksuu tuore, sen leipoma leipä.
se ei pelkää mun hulluutta, säikähdä mun surua. se ymmärtää mun surua, koska se on tuntenut samankaltaista.
nauretaan paljon, se on tärkeää. uskallan olla kuin klovni sen edessä. ja yleensä olenkin. mun toiveeksi jääkin vain, että olen muutakin.

Tags:
 
 
emilia // ruby
27 December 2012 @ 11:23 pm
if you need a driver, climb inside
or if you wanna take me for a ride
you know you can
i'm your man

friends only
 
 
emilia // ruby
15 March 2012 @ 01:15 pm

Maalaaminen saa mut hymyilemään, venyttää aamut pitkiksi (onneksi luonnonvaloa riittää nyt kun kevät etsii paikkaansa). Annan itseni hukkua samaan työhön, kiireettömyyteen.
Tänä iltana menen juna-asemalle vastaan, rintakehä täynnä väpättäviä siipiä.

Posted via LiveJournal app for iPhone.

Tags:
 
 
 
 
emilia // ruby
26 October 2011 @ 05:08 pm

Yhdentekevää! Hän ei ollut onnellinen, ei ollut milloinkaan ollut. Mistä tuli tuo elämän riittämättömyys, tuo kaiken nopea lahoaminen? Mutta jos jossakin oli olemassa joku voimakas ja kaunis olento, urhea sankari, samalla kertaa haltioitunut ja hienostunut, runoilijan sydän, enkelin hahmo, vaskikielinen kantele, joka helisytti taivasta kohti surumielisiä säveliään, miksi ei hän sattumalta voisi löytää sitä? Oi, kuinka mahdotonta! Mitään ei kannattanut vaivautua hakemaan, kaikki oli pettävää! Joka hymyn alla piili ikävystymisen haukotus, joka ilon alla kirous, joka nautinnon alla inho, ja parhaimmatkaan suutelot eivät jättäneet huulille muuta kuin korkeamman hekuman toteutumattoman kaipuun.
gustave flaubert, madame bovary

Posted via LiveJournal app for iPhone.

Tags:
 
 
 
 
emilia // ruby
28 June 2011 @ 12:20 am
tein pienen friends cutin. olen pahoillani. alan olla liian vanha selaamaan niin monia merkintöjä. jaan myös itsestäni niin paljon, että joskus hirvittää. saatan tehdä radikaalimmankin cutin pian, kun jaksan. rauhaa ja rakkautta. you're wonderful creatures.
 
 
 
emilia // ruby
27 June 2010 @ 12:56 am
"Hän voi täysin ymmärtää herkkiä ja älykkäitä ajattelijoita, jotka eivät voi nukkua Kiinassa sattuneen maanjäristyksen vuoksi, mutta koska hän oli mikä oli, hän ei voinut ymmärtää, miksi nämä samat ihmiset eivät tunteneet aivan samaa kapinallisen tuskan kouristusta ajatellessaan jotakin samanlaista onnettomuutta joka oli tapahtunut yhtä monta vuotta sitten kuin Englannista on peninkulmia Kiinaan. Aika ja paikka olivat hänelle saman ikuisuuden ulottuvaisuuksia. --
Hän oli vuoroin onnellinen ja vuoroin kiusaantunut maailmassa, johon hän tuli, aivan kuin matkailijaa saattavat ilahduttaa matkan näkymät ja miltei samanaikaisesti hän voi olla merisairas. Minä aikana hän olisi syntynytkin, hän olisi ollut yhtä huvittunut ja onneton, iloinen ja huolissaan, kuten lapsi, joka katselee pantomiimia ja ajattelee silloin tällöin huomispäivän hammaslääkäriä. Eikä hänen rauhattomuutensa johtunut siitä, että hän olisi ollut moraalinen epämoraalisena aikana tai moraaliton moraalisena aikana, ei liioin kouristuksenomaisesta tunteesta, ettei hänen nuoruutensa kukkinut kyllin luonnollisessa maailmassa, joka oli liian nopea sarja hautajaisia ja ilotulituksia; hän vain yksinkertaisesti tuli tietoiseksi siitä, että hänen sisäisen olemuksensa rytmi oli niin paljon rikkaampaa kuin toisten sielujen rytmi. "

on itsekeskeista samaistua tuohon, silti

"Ujouteni olisi ollut helpompi kantaa - itseni ja muiden - jos se olisi ollut tavallista hiki- ja näppylävoittoista lajia: moni nuori mies kulkee tämän vaiheen läpi eikä siitä ukaan todella välitä. Mutta minussa se otti sairaalloisen salaisen muodon,
jolla ei ollut mitään tekemistä murrosiän tuskien kanssa.
Kidutuskammion tavallisimpia keksintöjä on vangin estäminen nukkumasta. Useimmat elävät päivänsä niin, että jokin osa heidän sielunelämästään on onnellisessa uneliaisuuden tilassa: nälkäinen mies joka syö paistia, on kiinnostunut ruoastaan eikä esimerkiksi muistele unta silinteripäisistä enkeleistä, jonka hän näki seitsemän vuotta sitten; mutta minun tapauksessani kaikki mieleni luukut ja kannet ja ovet olivat avoinna yhtä aikaa kaiken päivää. Useimmilla aivoilla on sunnuntainsa, minun aivoilleni ei suotu edes puoltakaan lomapäivää. Tämä ainainen valveillaolon tila oli äärimmäisen tuskallinen ei ainoastaan sinänsä vaan myös suoranaisilta seurauksiltaan. Jokainen arkipäivän toimi, joka minun oli suoritettava, sai niin monimutkaisen ulkonäön, herätti niin suuren paljouden assosiaatioita mielessäni, ja nämä assosiaatiot olivat niin petollisia ja hämäriä, niin täysin hyödyttömiä käytännölliseen sovellutukseen että minä joko vältin käsilläolevaa puuhaa tai pilasin sen pelkästä hermostuneisuudestani.
--
Koska tiesin tietoisuuteni vaaralliset harharetket, pelkäsin ihmisten tapaamista, pelkäsin että loukkaisin heidän tunteitaan tai tekisin itseni naurettavaksi heidän silmissään."
 
 
emilia // ruby
22 June 2010 @ 11:59 pm
don't need a whore
i don't need no booze
don't need a virgin priest
but i need someone i can cry to
i need someone to protect


as patti smith said; i could kill myself if it didn't mean that i'd miss the newest stones record.
 
 
emilia // ruby
20 May 2010 @ 11:21 pm
+Collapse )
 
 
emilia // ruby
08 May 2010 @ 11:45 pm

 
 
emilia // ruby
15 April 2010 @ 06:23 pm
minä rakastan suuria halveksijoita,
koska he ovat suuria palvojia
ja kaipauksen toista rantaa kohti lennättämiä nuolia.