"Hän voi täysin ymmärtää herkkiä ja älykkäitä ajattelijoita, jotka eivät voi nukkua Kiinassa sattuneen maanjäristyksen vuoksi, mutta koska hän oli mikä oli, hän ei voinut ymmärtää, miksi nämä samat ihmiset eivät tunteneet aivan samaa kapinallisen tuskan kouristusta ajatellessaan jotakin samanlaista onnettomuutta joka oli tapahtunut yhtä monta vuotta sitten kuin Englannista on peninkulmia Kiinaan. Aika ja paikka olivat hänelle saman ikuisuuden ulottuvaisuuksia. --
Hän oli vuoroin onnellinen ja vuoroin kiusaantunut maailmassa, johon hän tuli, aivan kuin matkailijaa saattavat ilahduttaa matkan näkymät ja miltei samanaikaisesti hän voi olla merisairas. Minä aikana hän olisi syntynytkin, hän olisi ollut yhtä huvittunut ja onneton, iloinen ja huolissaan, kuten lapsi, joka katselee pantomiimia ja ajattelee silloin tällöin huomispäivän hammaslääkäriä. Eikä hänen rauhattomuutensa johtunut siitä, että hän olisi ollut moraalinen epämoraalisena aikana tai moraaliton moraalisena aikana, ei liioin kouristuksenomaisesta tunteesta, ettei hänen nuoruutensa kukkinut kyllin luonnollisessa maailmassa, joka oli liian nopea sarja hautajaisia ja ilotulituksia; hän vain yksinkertaisesti tuli tietoiseksi siitä, että hänen sisäisen olemuksensa rytmi oli niin paljon rikkaampaa kuin toisten sielujen rytmi. "
on itsekeskeista samaistua tuohon, silti
"Ujouteni olisi ollut helpompi kantaa - itseni ja muiden - jos se olisi ollut tavallista hiki- ja näppylävoittoista lajia: moni nuori mies kulkee tämän vaiheen läpi eikä siitä ukaan todella välitä. Mutta minussa se otti sairaalloisen salaisen muodon,
jolla ei ollut mitään tekemistä murrosiän tuskien kanssa.
Kidutuskammion tavallisimpia keksintöjä on vangin estäminen nukkumasta. Useimmat elävät päivänsä niin, että jokin osa heidän sielunelämästään on onnellisessa uneliaisuuden tilassa: nälkäinen mies joka syö paistia, on kiinnostunut ruoastaan eikä esimerkiksi muistele unta silinteripäisistä enkeleistä, jonka hän näki seitsemän vuotta sitten; mutta minun tapauksessani kaikki mieleni luukut ja kannet ja ovet olivat avoinna yhtä aikaa kaiken päivää. Useimmilla aivoilla on sunnuntainsa, minun aivoilleni ei suotu edes puoltakaan lomapäivää. Tämä ainainen valveillaolon tila oli äärimmäisen tuskallinen ei ainoastaan sinänsä vaan myös suoranaisilta seurauksiltaan. Jokainen arkipäivän toimi, joka minun oli suoritettava, sai niin monimutkaisen ulkonäön, herätti niin suuren paljouden assosiaatioita mielessäni, ja nämä assosiaatiot olivat niin petollisia ja hämäriä, niin täysin hyödyttömiä käytännölliseen sovellutukseen että minä joko vältin käsilläolevaa puuhaa tai pilasin sen pelkästä hermostuneisuudestani.
--
Koska tiesin tietoisuuteni vaaralliset harharetket, pelkäsin ihmisten tapaamista, pelkäsin että loukkaisin heidän tunteitaan tai tekisin itseni naurettavaksi heidän silmissään."